Narh-Bita Hospital, childrens ward

Tänään olimme ensimmäistä päivää lastenosastolla työharjoittelussa. Osastolla oli muistaakseni 6 potilasta ja heidän äitinsä/isänsä. Nuorin lapsi oli noin 8 kuukautta vanha ja vanhin 7 vuotta. Hoitajat työskentelevät 6 h päivässä. Yleisimmät sairaudet lapsilla ovat malaria ja gastroenteriitti eli ruoansulatuskanavan tulehdus sekä sepsis eli verenmyrkytys. Tauteja hoidetaan i.v.-antibiooteilla ja malarialääkkeellä. 

I.V.-välineistöä ja pestävä kaarimalja. Ihon puhdistukseen käyetttiin spriitä pullosta.

Lääkärin kierto oli siihen aikaan kun lääkäri ehti paikalle, ja se muistutti ulkoisesti paljon Suomen vastaavaa. Hoitajat kulkivat kärryn ja potilaskansioiden kanssa potilaalta toisen luo ja lääkäri katsoi tietoja ja määräsi tulevat tutkimukset ja lääkkeet. Kaikki tämä tehtiin tietysti akaan kielellä, joten emme ymmärtäneet mitään. Kaikki kirjataan käsin, aamu- ja iltavuorolla on omat kirjat. Potilaskansioiden välissä oli suomalaista kuumekurvaa vastaava paperi ja yksi mihin lääkäri teki merkintänsä. Yhdessä paperissa oli potilaan sairaskertomus. Nämä paperit ja kirjaamiset tehdään sentään englanniksi. 

Sairaanhoitaja Lisa kirjaamassa.

Osastolla toimi 1 sairaanhoitaja, 2 staff nursea ja 1 nurse assistant (vähän kuin lähihoitaja). Staff nurse on sairaanhoitaja, joka on ollut osastolla kauemmin ja heillä on enemmän kokemusta ja he tekevät esim. työvuorolistat. Kaikilla heillä oli eriväriset asut. Sairaanhoitajilla on vihreä mekko, jossa on valkoiset kaulukset, staff nurseilla on valkoiset mekot ja nurse assistanteilla maanvihreät. Kaikki naiset muutenkin käyttävät lähes poikkeuksetta mekkoja. Työkengät voivat olla millaiset tahansa.

Staff nurse.

Saimme seurata osaston toimintaa tänään aika lailla ilman mitään annettuja käskyjä. Olemme osastolla 3 päivää, jonka jälkeen menemme naisten osastolle 4 päiväksi. Ensi viikon jälkeen itse asiassa siirrymme tästä sairaalasta Tema General Hospitaliin, jossa pitäisi olla mr E.:n mukaan terveydenhoitajia, joiden työtä pääsemme seuraamaan ja ehkä tekemäänkin jotain ja esim. käymään kotikäynneillä.. Lastenosaston sairaanhoitajan mukaan terkkarit menevät esim. sellaisten naisten luokse kotikäynneille, jotka eivät synnytä sairaalassa eivätkä käy rokotuttamassa lapsia missään. Yksi syy tähän oli hoitajan mukaan se, että täällä synnyttämisen jälkeen naisen tulee käyttää valkoista mekkoa 3 kuukauden ajan, ja niillä, joilla ei ole varaa tähän mekkoon, valehtelevat lapsensa olemassaolosta eivätkä liiku kotoa mihinkään. Vaikka heille olisi kerrottu, ettei kyseistä mekkoa tarvita.

Täällä rokotuksia annetaan samalla tavalla kuin Suomessakin; difteria, tetanus, polio, hinkuyskä, hemofilus influenssa b, tuhkarokko ja Suomesta poiketen tuberkuloosi. Suomessa annetaan myös pneumokokkirokote ja rotavirusrokote. A-vitamiinia lapset saavat 5 ikävuoteen asti puolen vuoden välein. Siitä ei ollut juttua, että montako prosenttia lapsista oikeasti saa kaikki rokotukset, mutta yritys on kuulemma kova. HIV:tä on kuulemma aika paljon, ja jos positiivinen lapsi tulee osastolle, potilaskansion väliin laitetaan pieni sitä tarkoittava lappu. General hospitalissa kuulemma on tietty koodi, mikä kirjoitetaan potilaan tietoihin, ja toinen koodi, jos potilas on hiv-negatiivinen.

Gastroenteriitistä kärsivä Albert ja hänen äitinsä. Kanyyli tuettiin kaikilla lapsilla pahvipalalla.

Toiminta osastolla oli aika verkkaista, mutta sairaanhoitajalla oli aika kiire, sillä hän kirjasi lähes kaiken lääkkeistä ja varmisti, että potilaat saivat lääkkeensä oikeaan aikaan. Lasten perushoidon hoitivat vanhemmat. Saimme nähdä kun lääkäri kanyloi yhden pikkupojan jalkaa.. Kauhee huuto. Pienten lasten suonia on ilmeisesti erittäin vaikea löytää. Yksi staff nurse kanyloi yhden toisen pikkupojan kättä, ja onnistui kyllä paremmin kuin lääkäri. Täälläkin varmistetaan keittiksellä suonen toimivuus, mutta ihan pienellä määrällä, ja i.v.-antibiootit, kuten Ceftriaxon annettiin boluksena ruiskusta pikkuhiljaa suoneen. Sen jälkeen samat kanyylin korkit laitettiin kiinni eikä suonta huuhdeltu, ellei toista antibioottia ollut määrätty annettavaksi sen jälkeen. Suomessa huuhdellaan suonta ennen ja jälkeen, vaihdetaan korkit aina uusiin ja antibiootit laimennetaan yleensä keittiksellä tai jollain muulla, sillä ne kirvelevät aika paljon. Moni lapsi itki tosi kovaa, kun antibioottia annosteltiin suoneen. Osastolla ei ollut yleisessä jaossa käsidesiä ja vain takahuoneessa oli käsienpesuun hoitajille saippuaa ja vesihana (tynnyristä). Hoitajat kantoivat laukuissaan pientä käsidesipulloa, jota en nähnyt kyllä kuin vain yhden hoitajan käyttävän pois lähtiessään. Osastolla ollessaan hoitajat käyttivät suoraan sprii-pullon sisältöä käsiensä desinfiointiin. Käsidesi ei silti kuulemma ole kallista. Hoitajilla ei kyllä silti ole kauheasti potilaskontaktia iv-lääkkeiden annostelun lisäksi.

Taustalla näkyy aika hyvin puolet osastosta ja millaiset olot lapsilla on.

Lapset katselivat meidän valkoisia naamojamme vähän pitemmän aikaa kuin muiden, mutta eivät sentään huudelleet mitään niinkuin lapset kadulla. Eräs 5-vuotias Goofy ihastui Nitaan ja teki vähän tuttavuutta meihin muutenkin, vaikka tämän veli makasi osastolla tippa kädessä. Hän tiesi myös Nitan isän nimen, joka on kuulemma Obruni. Eli valkoihoinen. Sitä ne täällä huutelee meille :). Lapset olivat tosi söpöjä, vaikka välillä vähän itkeä tirauttivatkin. Kävimme myös tosi nopeasti katsomassa yhtä vastasyntynyttä vauvaa synnytysosastolla, vaikka sen kunniaksi että Nitasta tuli tänään taas uusi täti. Luulin vauvan värin perusteella, että jompikumpi vanhemmista olisi valkoihoinen, sillä vauva ei todellakaan näyttänyt mustalta. Väri vissiin muuttuu ajan mittaan.

Pelkoa ja inhoa Las Schipholissa ja vähän muuta

Ennen kuin edes koko matka oli alkanut, oli sellanen olo, ettei tässä käy hyvin. Jotain ihan varmasti sattuu tai on pielessä. Perussuomalainen negatiivisuus. Matka alkoi kuitenkin ihan hyvin, lentokentälle pääsin veljen kyydillä 5 aikoihin aamulla ja sitten vaan odoteltiin Nitan aka Jorman kanssa konetta. Mutta sitten koneen portille kuulutettiin jotain miestä ja siellä oli pari poliisia ja rajavartiolaitoksen vihreäpukuisia miehiä. Poliisiauto näkyi myös KLM:n koneen vieressä pihalla. Tottakai aloin heti miettimään että koneessa on pommi tai jokin uhkaus tehty, tai että lennolle on tulossa joku etsintäkuulutettu ihminen. Klo 06.40 aamulla ilman yhtään yöunia olin varma, ettei lento pääse koskaan perille Amsterdamiin. Lennon piti lähteä 06.55 mutta tais lähteä 10-15 minuuttia myöhässä, kun ne jeppet pyöri siinä. Eikä kenellekään mitään informaatiota. Ihan ku ei oltais nähty niitä poliisipakuja siinä ajelemassa koneen ympärillä. No, lento sujui onneksi ihan hyvin, toinen silmä auki.

Hollannissa piti siirtää kelloja tunti taaksepäin, joten oli vieläkin aamu kun saavuttiin Schipholin kentälle. Piti odotella noin 5 tuntia ennen kuin mitään tapahtui seuraavaa lentoa koskien. Pyörittiin sitten siellä asemalla vaan. Puukenkiä ja jotain söpöjä kanipehmoleluja oli joka puolella. Ostin jostain lehtikaupasta ”Breakfast with Sokrates”-kirjan, mutta en sit jaksanu alottaa lukemaan sitäkään. Käsimatkatavarat oli täynnä kirjoja, mutta ekalla lennolla olin liian väsynyt ja toisen lennon syyn kuulette kohta. Schipholin asema oli kuin iso ostoskeskus, jouluvaloja vielä ja kuusia ja koristeita tolpissa ja katossa jne.

Mentiin sitten oikean portin odotusaulaan muitten Ghanaan lentävien joukkoon. Suurin joukko oli mustia, mutta oli myös ainakin yksi aasialaisperäinen ja sitten meitä tämmösiä. Joku ”meitinlainen” rouva käveli edes takasin ihan hikisenä ja kuolas ja näytti vähän pöhköltä. En tiedä oliko se lämpötila vai mikä, mutta Ghanan lentokentällä se näytti ihan normaalilta. Tai enemmän hikiseltä mutta ei kuolannut enää niin pahasti. Lentomme KL 0589 Amsterdamista Accraan alkoi kuin kohtaus jossain hirveessä elokuvassa. En oo sitten ikinä pelästynyt niin paljoa lentokoneessa toista ihmistä. Päätelkää siitä sitten musta ihan mitä tahansa. Toisaalta yllätyin millainen olo siitä tuli, jotenkin samettinen ahdistuskohtaus, missä oli kuitenkin järki päässä. Kun lähes kaikki matkustajat ja me olimme päässeet istumaan paikoillemme, minä Nitan ja isohkon kokoisen ghanalaisen miehen väliin, alkoi tapahtua. Takaa alkoi kuulua miehen kovaäänistä puhetta ja epätoivoista huutoa ja kaikki kääntyivät katsomaan taaksepäin. En edes muista näinkö siellä mitään tai ketään, tai edes sitä että seisoivatko ihmiset vai käänsivätkö he päitä vai mitä tapahtui. Perinteisiä sokin merkkejä. Istuin takaisin alas ja mies huusi jollain afrikkalaisella kielellä, mahdollisesti Ghanassa yleisellä akaan kielellä hirveitä huutoja ja samoja lauseita, jossain vaiheessa tunnistin sanat ”jesus christ”. Ensimmäinen ajatus oli että joku ihan tavallinen matkustaja sekos ja aikoo tappaa kaikki tai ilmoittaa että hänellä on pommi täällä ja hyvä syy tappaa kaikki. Hän huusi niin kuin häntä olisi lyöty koko ajan, mutta häntä ilmeisesti piti kiinni 3 miestä. Yhtäkkiä edestäpäin alkoi porukkaa lähteä katsomaan tilannetta takana ja lentoemot sinisissään sanoivat että istukaa istukaa, yksi liikkumaan lähtenyt nainen vastasi vaan että ”shut up”. Siinä vaiheessa rupesin pelkäämään muitakin kun sitä huutajaa. Kukaan ei tuntunut tietävän mitä tapahtuu ja me Nitan kanssa vaan istuttiin hiljaa ja katsottiin lattiaan päin. Se mun vieressäkin istunut äijä lähti sinne taakse. Hianoo. Pian se tulee takas ja tappaa meiät. Kuvittelin et miltä kuristaminen tuntuu. Jne. Joku mies vähän oikealla meistä ilmeisesti sai jonkun itkuahdistuskohtauksen, sillä joku kapteenihäiskä meni kyykyssä juttelemaan sille henkilökohtaisesti jossain vaiheessa myöhemmin ja selitti tilannetta. Turvallista 7 h lentoa vaan teillekin. Olis ny joku voinu meilleki jotai kertoo! Kuulutus tuli että jos ette nyt istu kaikki niin heitetään kaikki pihalle koneesta. Sitten porukka palas istumaan. Sitten vaan kuulutuksissa pahoteltiin tapahtunutta, mutta that's it.

Tilanne oli vaan niin outo. Takana huutaa joku mies, eikä kukaan tiennyt lähteekö kone vai ei, ja että koskeeko tää nyt afrikkalaisia ihmisiä vai kaikkia ja että mikä tää äijä on ja miks se huutaa. Ääni vähän vaimeni kun joku mies istu sen päällä. Lentoemot toi kaikille semmoset viihdyke-tv:n nappikuulokkeet (hymyssä suin totta kai) samalla kun se hullu jatko huutamistaan. Oon vähän kateellinen yhdelle miehelle, jolla oli koko tämän tilanteen aikana isot kuulokkeet korvilla eikä se varmaan kuullut tai tajunnut mitään mitä siellä tapahtui. Sitten kone alkoi rullaamaan ja vierustoverinikin palasi istumaan paikalleen. Tilattiin sitten viiniä rauhoittamaan hermoja kun juomakärry tuli heti nousun jälkeen. Lentokoneessa olevat ghanalaiset tappeli muutenkin keskenään, kun saivat alkoholia ja viinan tarjoaminen lopetettiinkin niiden takia jossain vaiheessa. Se vierustoverikin veti koko ajan jotain vodkapaukkua tai Heinekenia. Rupes kyselemään puhelinnumeroa ja että hän voi tulla vaikka käymään meidän luona. <3

Mutta tänne päästiin kuitenkin perille ja mr E. oli meitä vastassa ja tultiin asumaan erään naislääkärin taloon, joka on itse asiassa yhteistyökoulumme perustajan tytär. Asutaan ja työskennellään nyt ensin sitten kuitenkin Temassa, ei Accrassa niin kuin aluksi piti. Tema on noin 30 km Accrasta itään, yksi vilkkaimmista satamakaupungeista täällä rannikolla. Ei se kyllä mitenkään täällä näy. Meinaan se satamatouhu. Ei olla päästy meren rannalle vielä. Lääkärit vissiin tienaa täällä aika hyvin (keskiluokkaisesti, pankkiirit yms parhaiten), tällä 27-vuotiaalla Cathyllä on 5-6 huonetta + 2 kylpyhuonetta. Laajakuva-tv, toyota tältä vuosituhannelta ja 2 jääkaappia. Paljon laitteita ulkomailta, sillä melkein joka töpselipaikassa on tommonen adaptori. Cathyllä on myös 24h-vartija (mumuni) tossa talon ulkopuolella. Yksi mies vahtii öisin ja toinen päivisin. He istuvat etupihalla vahtimassa ettei tänne tule ketään murtovarkaita tms. Talon ympärillä on aita ja rautainen portti autolle. Ulkona on päivällä 30-35 astetta, joten onneksi talossa on jonkin näköinen veranta tuomassa varjoa miespololle. Öisin me kuullaan ikkunan läpi kuinka vartija kävelee, tai oikeastaan löntystää, etupihaa edes takaisin.. Varmasti tosi antoisaa hommaa.. Mutta täällä on kuulemma tosi vaikeaa saada mitään työtä, joten he ovat varmasti tyytyväisiä saamaansa. Eikä tarvitse kuin istua paikallaan 12 tuntia! 

Mumunimies silittää tohtorin vaatteita.

Niin joo, täällä meidän huoneessa on myös ilmastointilaite.. Joten lämpötilan saa aika äkkiä alle 26 asteeseen, mikä on ihan mukavaa. Toi Cathy on sen verran varakas, että hän elää vähän ”länsimaalaisemmin”. Mutta heti kun talosta lähtee ulos niin muistaa kyllä että missä maassa on. Kadut ovat hiekkaa ja kiviä, kuoppaisia ja rikki monesta paikkaa. Monet talot ja niiden aidat ovat heikossa kunnossa. Talot ovat joko omakotitaloja tai lähistöllä on myös kerrostaloja, joista tuli ensin mieleen hakatalot, mutta kyllä nää taitaa voittaa nekin kauheudessaan. Pieniä lapsia ja naisia on paljon joka puolella kuljeskelemassa tai myymässä hedelmiä tai jotain tavaraa. 

"Siinä niitä nyt sitten on." Toi pieni lapsi edessä itki ihan hirveesti ku mentiin lähelle ja toinen meni penkin alle piiloon.

Kojuja on keskittynyt tiettyihin paikkoihin enemmän, mutta yksittäisiä kioskin näköisiä paikkoja on myös katujen varsilla. Autoja täällä on paljon joka puolella, romuja ja tien varsilla rengasrikon jäljiltä jääneitä. Takseja on Ghanan autokannasta 80 % ja taksilla kulkeminenkin on halpaa täällä. Kokeiltiin itse asiassa tänään ensimmäistä kertaa. Monet taksit ovat ihan romuja ja pölyisiä kaiken hiekan takia ja kuskit tööttäilevät koko ajan toisilleen ja mahdollisille asiakkaille. Taksin saa, kun vilkuttaa tien reunassa. Kuskin kanssa pitää sopia hinta etukäteen, joku 5 km matka maksaa noin 1,5 euroa.

Koulun ja sairaalan edessä oleva patsas, ei luottoa hoitajiin.

Kävimme tutustumassa yhteistyökouluumme Narh-Bita Collegeen ja School of Nursingiin, joka on ihan lähellä tätä meidän majapaikkaamme. Koulun ympärillä on Narh-Bita Hospital, joka on yksityinen sairaala. Narhit ovat perustaneet sairaalan vuonna -76 ja hoitsukoulu on ollut sairaalan yhteydessä 5 vuotta.

Ensi vuoden joululahjalistalle ideoita. Paikallista seksivalistusta.

Kävimme tutustumassa osastoihin ja näimme vähän miten hommat toimivat. Sairaalassa on erikseen lasten, naisten ja miesten osastot, synnytysosasto ja teho-osasto. Laboratorio ja kuvantamislaitteet sijaitsevat eri puolilla aluetta. Alue on silti pieni, ja osastoilla on tilaa ehkä 10 potilaalle kerrallaan. Osastoilla on pari yksittäistä huonetta ja iso yhteishuone. 

Näytteenottopiste laboratoriossa.

Näytteenotto- ja laboratoriotiloissa eräs hematologi kertoi ja näytti meille miten hän tutkii, onko potilaan veressä malariavirusta. Verinäytettä pistettiin näytelasille (pestiin käytön jälkeen uudelleen käyttöä varten), mihin tiputettiin jotain aineita a sitten katsottiin mikroskoopilla. Sitten hän esitteli laitteita, jotka laskevat veren valkosolut, punasolut, hemoglobiinin jne, tässä sairaalassa oli yksi sellainen. Yhdessä toisessa huoneessa oli vain 6 kk vanha laite, joka automaattisesti tutki verinäytteitä. En tiedä analysointilaitteen nimeä, mutta se oli sellainen CSI-laite, joka tiputti pipeteistä eri aineita eri purkkeihin. 6 kk sitten heillä oli semi-automaattinen laite, jolloin he itse tiputtivat aineita pipeteistä, mutta kone laski tulokset. Se laite heillä oli noin 5 vuotta. Eli kehitystä tapahtuu, mutta pikkuhiljaa. 

CSI-analysointilaite

Lääkäri tienaa täällä noin 1200 bruttona ja verot miinustettuna reilu 900 Ghanan cediä eli noin 450 euroa kuussa. Sairaanhoitajat saa 400-600 cediä eli 200-300 euroa kuussa. Tommonen mumuni tai palvelija saa korkeintaan 150 cediä kuussa.

Lanttulootaa ja ennakkoluuloja

Olen yksi niistä useista suomalaisista nuorista, jotka ovat saaneet mahdollisuuden lähteä ulkomaille työharjoitteluun koulun kautta. Tieto tästä taisi tulla jo ekan vuoden aikana ja silloin jo ”funteerasin että kyl maar määki lähren johonki”, kunhan vaan saan päätettyä että mihin. Opiskelen siis terveydenhoitajaksi Turun ammattikorkeakoulussa Salon toimipisteessä kolmatta vuotta ja neljässä vuodessa pitäisi saada paperit kouraan. Tässä vaiheessa opintopisteitä on jo sen verran, että saisin leikkiä ihan oikeeta oikeen sairaanhoitajan sijaista. Aika pelottavaa (mut niin siistiii). Tässä vaiheessa opiskelua osaan myös korrektisti merkitä lähteet ja lähdeviitteet, joiden käyttö on välttämätöntä käytännön hoitotyössä.

Sitten niistä vaihtoehtomaista. Ensimmäinen mielenkiintoa herättävä paikka oli Kreikka ja Ateena sen historian ja nähtävyyksien takia, mutta tietyistä Euroopassa käydyistä rahakiistoista ja Suomen pröystäilystä, en suostunut lähtemään tuohon savukuoppaan. No, en sitten Irlantiinkaan päätynyt, mutta sinne en halunnut lähteä, koska irkut eivät osaa eristää talojaan ja siellä on kylmä. Vaikka Conan varmasti osaisikin eristää. Kun olin hylännyt eurooppalaiset vaihtoehdot, päätin siirtyä suoraan toisille mantereille ja vähän pohtia muita maita, joihin meidän koulun kautta on mahdollisuus lähteä. Kiina, Thaimaa, Kanada… Ne eivät vaan jotenkin kolahtaneet. Afrikasta oli vaihtoehtoina Swazimaa ja Ghana. Tansaniaan olisin halunnut mennä (ku siellä on se yks kukkula), mutta sinne ei sitten enää tänä vuonna annettu opiskelijoiden lähteä. Jotain ihmissyöntiä varmaan tapahtunut liikaa. Olin aika tarkka kriteereideni kanssa, joita voi verrata vaikka jonkun muijan tai äijän kattelun jaksamiseen. Täytyyhän senkin jollain tavalla kolahtaa. Mielellään sen tulisi olla mukava, vastaanottavainen, lämmin, puhuu edes jotain yhteistä kieltä ja on hygieniatasoltaan edes kohtuullinen. Päädyin siis valitsemaan Ghanan. Swazimaassa ei kuulemma käydä ollenkaan vessassa.

Mitä nyt ensimmäiseksi tulee mieleen afrikkalaisesta valtiosta nimeltä Ghana? Kriteereiden lisäksi siellä on varmaan pari mustaa miestä ja palmuja. Wikipedian mukaan ennakkoluulolla tarkoitetaan tavallisesti perusteetonta torjuvaa tai tuomitsevaa ennakkokäsitystä. Ennakkoluulo on käsitys kohteesta ennen kuin on tutustuttu kohteeseen. Ennakkoluulo muodostuu tarkkailijan omien käsitysten ja arvostusten tai muualta saatujen tietojen perusteella. Tavallisesti ennakkoluulolla tarkoitetaan käsitystä, joka on ristiriidassa todellisuuden kanssa. 

Vaikka ristiriitoja olisikin, toivoisin silti tosi tosi kovasti että maassa on palmuja. Voi tulla niskat kipeiks jos joutuu koko ajan ylöspäin kattelemaan ehheh. Suomalaisilla yleisesti on hyvät mahdollisuudet luoda ennakkoluuloja Afrikasta ja afrikkalaisista, koska ei ainakaan meille, siis minulle ja luokkatovereilleni, ala- tai yläasteella ihan hirveästi siitä luennoitu. Kuka pelkää mustaa miestä? -leikkiä pelattiin ainakin muistaakseni Kakkulaisissa luistelukentällä, en tiedä oliko Tulkkilan koulu tai muut ala-asteet sivistyneempiä tässä, kertokaa toki jos oli. Paljon tärkeämmiltä tuntuivat maantiedon ja historian tunneilla Eurooppa ja Amerikan valloitus, mitkä varmasti ovatkin tärkeämpiä pienille ala-astelaisille, sillä Euroopassahan mekin asutaan. Kotiseutufaktaa. Vähän sama homma Afrikan ja Etelä-Amerikan kanssa. Isoja mantereita eikä ”kukaan” oikein tiedä niistä ”mitään”, muuta kuin että erivärisiä ihmisiä asuu (olkimajoissa?) ja on kuuma. Ja kauheasti liikkuu juoruja siitä ihmissyönnistä, sairauksista ja kaikesta pahasta mitä nyt aina kaikesta täytyy epäillä. Haluankin tässä nyt julistaa positiivisten ennakkoluulojen listan:

1. Afrikkalaiset ovat mukavia, mutta aika hiljaisia
2. Kukaan afrikkalainen ei halua syödä minua
3. Afrikkalaiset miehet eivät halua mennä naimisiin kanssani, koska olen valkoinen, nuori ja ”rikas länsimaalainen” nainen
4. Afrikassa tuoksuu tosi hyvälle, kaikkialla
5. Ruoasta ei saa mitään myrkytystä tai vatsakipua, korkeintaan voi vähän ummettaa
6. Kraanavettä voi juoda ja kannattaakin
7. Norsut toimii suihkuina

Mutta ihan oikeesti. Vähän jottain tietojakin.

Ghana sijaitsee Afrikan länsirannikolla, Norsunluurannikon ja Togon välissä. Pohjoisessa sijaitsee Burkina Faso. Ghana on yksi demokraattisimmista Afrikan valtioista ja se itsenäistyi vuonna 1957 Iso-Britannian vallasta. Porukkaa siellä majailee vajaat 24 miljoonaa ja pääkaupungissa Accrassa vajaat 2 miljoonaa. Virallinen kieli on englanti, mutta maassa on kymmeniä eri etnisiä ryhmiä, joilla on omat kielet. Wikipedian mukaan maassa on 79 eri kieltä, mutta valtio tukee vain yhdeksää, joita ovat akan, dagaare, dangbe, dagbane, ewe, ga, gonja, kasem ja nzema. Jos johonkin heimoon liityn Ghanassa, se on varmasti Ga ihan vaan sen takia, että Wikipedian mukaan kyseisen heimon jäsenet kuoltuaan voidaan haudata erityisissä ruumisarkuissa, jotka muotoillaan vainajan harrastusten ja mieltymysten mukaan (esim. juomapullon muoto, urheilujalkine, auto). Olis se nyt aika hienoa tulla haudatuksi jossain hassunmuotoisessa pöntössä, kuten vaikka kamera, walkman, ooppeli… Omaisuudesta puheen ollen Ghanassa rikollisuus on wikitravelin mukaan kohtuu vähäistä, mutta saman sivun mukaan siellä on myös ”turvallista matkustaa, jos pitää silmät auki ja järjen kädessä”. Että en sitten tiiä. Katsotaan… Taksikuskit voi ilmeisesti pyytää liikaa hintaa, jos ei hinnasta sovi ennen matkantekoa, ja tälläsiä pieniä juttuja voi tulla vastaan. 

http://www.ghana.gov.gh/ Tuolta Ghanan virallisilta hieman poliittisilta kotisivuilta löytyy mm. presidentin kuva, Ghanan "top 50 achievements" ja photo gallery. Sivuston mukaan 1015 henkilöä tykkää Ghanasta Facebookissa. Tykkää sinäkin!

Matkan tarkoituksena on siis mennä työharjoitteluun paikallisiin sairaaloihin 3 kuukaudeksi. Tai oikeastaan 11 viikoksi, lopun aikaa voi kai lomailla (=tehdä opinnäytetyötä). Yhteistyökoulumme Narh-Bita School of Nursingin kv-koordinaattori Mr E. kuulemma on varannut meille asumispaikan ja harjoittelupaikat, joten en tiedä oikein mistään mitään, mutta ilmeisesti asiat selkenevät paikan päällä. Niin ne asiat hoituvat Afrikassa, pikkuhiljaa ja rennosti. Voi olla että tää plikka saa ressistä aika monta slaagia reissussa tuon rentouden takia, jos asiat etenevät siellä hitaasti ja hoitajat tekee töitä lunkimmalla asenteella kuin Suomessa. EN VAAN OSAA. Seurataan siis senkin kehittymistä… Vaikutetaan ihan joltain happopäiltä kun tullaan takasin Suomeen. Olen lähdössä reissuun siis luokkakaverini Nitan kanssa. Nitan nimi varmaan onkin oikeasti Jorma tai jokin muu vastaava, jos copyrightsit hyökkää pian jostain.

Tällä hetkellä olen siis vielä Suomessa, ensi maanantaina eli 3.1.2011 on lähtö Helsinki-Vantaan lentokentältä KLM:n avustamana Amsterdamiin ja sieltä sitten suoraan Accraan, jossa ensimmäinen harjoittelumme pitäisi olla. Matkustaminen sinne kestää noin 14 tuntia, sillä Hollanti haluaa pitää meitä luonaan 5 ja puoli pitkää tuntia. Illalla sitten perillä vähän lämpimissä olosuhteissa, sillä lämpötilaerohan vissiin tällä hetkellä Suomen ja Ghanan välillä on 40-50 Celsiusastetta. Ihan jees.

Ennakkoluuloni Afrikan mahdollisia terveysvaikutuksia kohtaan ovat varmasti ainakin paikallisen farmaseutin mielestä (ja lopun kyläläisiä, jotka sattuivat muuten vaan kerääntymään paikalle samaan aikaan) valtavat, sillä ostin melkein koko apteekin tyhjäksi. Kävin vielä Porissa täydentämään vara-apteekkiani, kun täältä ei saanut kaikkea. Teitä varmaan kiinnostaa, mitä kaikkea tuli hankittua. Hydrocortison-voidetta, 50+ vahvuista aurinkorasvaa, silmän kostutustippoja, kyypakkaus (ei varmaan kyl auta paikallisiin tappajiin), käsidesiä, maitohappobakteeritabletteja, Compeed-rakkolaastareita (erilaisia), talkkia, lisää käsidesiä, Imodiumia, hiilitabletteja (mitä kyllä ei välttämättä kannata edes syödä ettei malariaestolääkkeen vaikutus himmene), hydrokortisonitabletteja ja vähän antibioottilääkkeitä. Björniksestä hain Micropur forte -vedenpuhdistustabletteja kaiken varalle. Vaikkei sitä nyt mihinkään viidakkoretkelle olekaan menossa, niin ei kai noista haittaa ole… Eikä ne pahane vasta kun 2014, sitä ennen ehdin vielä moneen likasempaankin paikkaan. Tutulta kuulin vielä huhuja että Osmosalia kannattaa hakea suola- ja nestetasapainon hoitoon jos tulee jotain vatsavaivaa. Sitten on paketti ihan vaan parasetamolia, kavereiden kesken para-tabs. Ja sit noi malarianestolääkkeet, mistä voi tulla kivoja sivuoireita, kuten unettomuutta, vapinaa, pahoinvointia, ruokahaluttomuutta, vattavaivaa, särkyjä, masennusta, ahdistusta ja joillekin psykoosi. En tunnusta kuin 6 edellisistä. Kuulemma oireet lieventyvät, kun pillereitä on popsinut vähän kauemmin. Ei tarvi onneksi syödä kuin yksi pilleri per viikko.

Mutta kirjoittelen sitten lisää kun olen mahdollisesti matkalla tai paikan päällä.  Sitten saan pistettyä vähän muitakin kuvia kuin kartasta, kattokaa itte googlesta jos kiinnostaa miltä siellä näyttää. Hyvää uutta vuotta!