Lanttulootaa ja ennakkoluuloja

Olen yksi niistä useista suomalaisista nuorista, jotka ovat saaneet mahdollisuuden lähteä ulkomaille työharjoitteluun koulun kautta. Tieto tästä taisi tulla jo ekan vuoden aikana ja silloin jo ”funteerasin että kyl maar määki lähren johonki”, kunhan vaan saan päätettyä että mihin. Opiskelen siis terveydenhoitajaksi Turun ammattikorkeakoulussa Salon toimipisteessä kolmatta vuotta ja neljässä vuodessa pitäisi saada paperit kouraan. Tässä vaiheessa opintopisteitä on jo sen verran, että saisin leikkiä ihan oikeeta oikeen sairaanhoitajan sijaista. Aika pelottavaa (mut niin siistiii). Tässä vaiheessa opiskelua osaan myös korrektisti merkitä lähteet ja lähdeviitteet, joiden käyttö on välttämätöntä käytännön hoitotyössä.

Sitten niistä vaihtoehtomaista. Ensimmäinen mielenkiintoa herättävä paikka oli Kreikka ja Ateena sen historian ja nähtävyyksien takia, mutta tietyistä Euroopassa käydyistä rahakiistoista ja Suomen pröystäilystä, en suostunut lähtemään tuohon savukuoppaan. No, en sitten Irlantiinkaan päätynyt, mutta sinne en halunnut lähteä, koska irkut eivät osaa eristää talojaan ja siellä on kylmä. Vaikka Conan varmasti osaisikin eristää. Kun olin hylännyt eurooppalaiset vaihtoehdot, päätin siirtyä suoraan toisille mantereille ja vähän pohtia muita maita, joihin meidän koulun kautta on mahdollisuus lähteä. Kiina, Thaimaa, Kanada… Ne eivät vaan jotenkin kolahtaneet. Afrikasta oli vaihtoehtoina Swazimaa ja Ghana. Tansaniaan olisin halunnut mennä (ku siellä on se yks kukkula), mutta sinne ei sitten enää tänä vuonna annettu opiskelijoiden lähteä. Jotain ihmissyöntiä varmaan tapahtunut liikaa. Olin aika tarkka kriteereideni kanssa, joita voi verrata vaikka jonkun muijan tai äijän kattelun jaksamiseen. Täytyyhän senkin jollain tavalla kolahtaa. Mielellään sen tulisi olla mukava, vastaanottavainen, lämmin, puhuu edes jotain yhteistä kieltä ja on hygieniatasoltaan edes kohtuullinen. Päädyin siis valitsemaan Ghanan. Swazimaassa ei kuulemma käydä ollenkaan vessassa.

Mitä nyt ensimmäiseksi tulee mieleen afrikkalaisesta valtiosta nimeltä Ghana? Kriteereiden lisäksi siellä on varmaan pari mustaa miestä ja palmuja. Wikipedian mukaan ennakkoluulolla tarkoitetaan tavallisesti perusteetonta torjuvaa tai tuomitsevaa ennakkokäsitystä. Ennakkoluulo on käsitys kohteesta ennen kuin on tutustuttu kohteeseen. Ennakkoluulo muodostuu tarkkailijan omien käsitysten ja arvostusten tai muualta saatujen tietojen perusteella. Tavallisesti ennakkoluulolla tarkoitetaan käsitystä, joka on ristiriidassa todellisuuden kanssa. 

Vaikka ristiriitoja olisikin, toivoisin silti tosi tosi kovasti että maassa on palmuja. Voi tulla niskat kipeiks jos joutuu koko ajan ylöspäin kattelemaan ehheh. Suomalaisilla yleisesti on hyvät mahdollisuudet luoda ennakkoluuloja Afrikasta ja afrikkalaisista, koska ei ainakaan meille, siis minulle ja luokkatovereilleni, ala- tai yläasteella ihan hirveästi siitä luennoitu. Kuka pelkää mustaa miestä? -leikkiä pelattiin ainakin muistaakseni Kakkulaisissa luistelukentällä, en tiedä oliko Tulkkilan koulu tai muut ala-asteet sivistyneempiä tässä, kertokaa toki jos oli. Paljon tärkeämmiltä tuntuivat maantiedon ja historian tunneilla Eurooppa ja Amerikan valloitus, mitkä varmasti ovatkin tärkeämpiä pienille ala-astelaisille, sillä Euroopassahan mekin asutaan. Kotiseutufaktaa. Vähän sama homma Afrikan ja Etelä-Amerikan kanssa. Isoja mantereita eikä ”kukaan” oikein tiedä niistä ”mitään”, muuta kuin että erivärisiä ihmisiä asuu (olkimajoissa?) ja on kuuma. Ja kauheasti liikkuu juoruja siitä ihmissyönnistä, sairauksista ja kaikesta pahasta mitä nyt aina kaikesta täytyy epäillä. Haluankin tässä nyt julistaa positiivisten ennakkoluulojen listan:

1. Afrikkalaiset ovat mukavia, mutta aika hiljaisia
2. Kukaan afrikkalainen ei halua syödä minua
3. Afrikkalaiset miehet eivät halua mennä naimisiin kanssani, koska olen valkoinen, nuori ja ”rikas länsimaalainen” nainen
4. Afrikassa tuoksuu tosi hyvälle, kaikkialla
5. Ruoasta ei saa mitään myrkytystä tai vatsakipua, korkeintaan voi vähän ummettaa
6. Kraanavettä voi juoda ja kannattaakin
7. Norsut toimii suihkuina

Mutta ihan oikeesti. Vähän jottain tietojakin.

Ghana sijaitsee Afrikan länsirannikolla, Norsunluurannikon ja Togon välissä. Pohjoisessa sijaitsee Burkina Faso. Ghana on yksi demokraattisimmista Afrikan valtioista ja se itsenäistyi vuonna 1957 Iso-Britannian vallasta. Porukkaa siellä majailee vajaat 24 miljoonaa ja pääkaupungissa Accrassa vajaat 2 miljoonaa. Virallinen kieli on englanti, mutta maassa on kymmeniä eri etnisiä ryhmiä, joilla on omat kielet. Wikipedian mukaan maassa on 79 eri kieltä, mutta valtio tukee vain yhdeksää, joita ovat akan, dagaare, dangbe, dagbane, ewe, ga, gonja, kasem ja nzema. Jos johonkin heimoon liityn Ghanassa, se on varmasti Ga ihan vaan sen takia, että Wikipedian mukaan kyseisen heimon jäsenet kuoltuaan voidaan haudata erityisissä ruumisarkuissa, jotka muotoillaan vainajan harrastusten ja mieltymysten mukaan (esim. juomapullon muoto, urheilujalkine, auto). Olis se nyt aika hienoa tulla haudatuksi jossain hassunmuotoisessa pöntössä, kuten vaikka kamera, walkman, ooppeli… Omaisuudesta puheen ollen Ghanassa rikollisuus on wikitravelin mukaan kohtuu vähäistä, mutta saman sivun mukaan siellä on myös ”turvallista matkustaa, jos pitää silmät auki ja järjen kädessä”. Että en sitten tiiä. Katsotaan… Taksikuskit voi ilmeisesti pyytää liikaa hintaa, jos ei hinnasta sovi ennen matkantekoa, ja tälläsiä pieniä juttuja voi tulla vastaan. 

http://www.ghana.gov.gh/ Tuolta Ghanan virallisilta hieman poliittisilta kotisivuilta löytyy mm. presidentin kuva, Ghanan "top 50 achievements" ja photo gallery. Sivuston mukaan 1015 henkilöä tykkää Ghanasta Facebookissa. Tykkää sinäkin!

Matkan tarkoituksena on siis mennä työharjoitteluun paikallisiin sairaaloihin 3 kuukaudeksi. Tai oikeastaan 11 viikoksi, lopun aikaa voi kai lomailla (=tehdä opinnäytetyötä). Yhteistyökoulumme Narh-Bita School of Nursingin kv-koordinaattori Mr E. kuulemma on varannut meille asumispaikan ja harjoittelupaikat, joten en tiedä oikein mistään mitään, mutta ilmeisesti asiat selkenevät paikan päällä. Niin ne asiat hoituvat Afrikassa, pikkuhiljaa ja rennosti. Voi olla että tää plikka saa ressistä aika monta slaagia reissussa tuon rentouden takia, jos asiat etenevät siellä hitaasti ja hoitajat tekee töitä lunkimmalla asenteella kuin Suomessa. EN VAAN OSAA. Seurataan siis senkin kehittymistä… Vaikutetaan ihan joltain happopäiltä kun tullaan takasin Suomeen. Olen lähdössä reissuun siis luokkakaverini Nitan kanssa. Nitan nimi varmaan onkin oikeasti Jorma tai jokin muu vastaava, jos copyrightsit hyökkää pian jostain.

Tällä hetkellä olen siis vielä Suomessa, ensi maanantaina eli 3.1.2011 on lähtö Helsinki-Vantaan lentokentältä KLM:n avustamana Amsterdamiin ja sieltä sitten suoraan Accraan, jossa ensimmäinen harjoittelumme pitäisi olla. Matkustaminen sinne kestää noin 14 tuntia, sillä Hollanti haluaa pitää meitä luonaan 5 ja puoli pitkää tuntia. Illalla sitten perillä vähän lämpimissä olosuhteissa, sillä lämpötilaerohan vissiin tällä hetkellä Suomen ja Ghanan välillä on 40-50 Celsiusastetta. Ihan jees.

Ennakkoluuloni Afrikan mahdollisia terveysvaikutuksia kohtaan ovat varmasti ainakin paikallisen farmaseutin mielestä (ja lopun kyläläisiä, jotka sattuivat muuten vaan kerääntymään paikalle samaan aikaan) valtavat, sillä ostin melkein koko apteekin tyhjäksi. Kävin vielä Porissa täydentämään vara-apteekkiani, kun täältä ei saanut kaikkea. Teitä varmaan kiinnostaa, mitä kaikkea tuli hankittua. Hydrocortison-voidetta, 50+ vahvuista aurinkorasvaa, silmän kostutustippoja, kyypakkaus (ei varmaan kyl auta paikallisiin tappajiin), käsidesiä, maitohappobakteeritabletteja, Compeed-rakkolaastareita (erilaisia), talkkia, lisää käsidesiä, Imodiumia, hiilitabletteja (mitä kyllä ei välttämättä kannata edes syödä ettei malariaestolääkkeen vaikutus himmene), hydrokortisonitabletteja ja vähän antibioottilääkkeitä. Björniksestä hain Micropur forte -vedenpuhdistustabletteja kaiken varalle. Vaikkei sitä nyt mihinkään viidakkoretkelle olekaan menossa, niin ei kai noista haittaa ole… Eikä ne pahane vasta kun 2014, sitä ennen ehdin vielä moneen likasempaankin paikkaan. Tutulta kuulin vielä huhuja että Osmosalia kannattaa hakea suola- ja nestetasapainon hoitoon jos tulee jotain vatsavaivaa. Sitten on paketti ihan vaan parasetamolia, kavereiden kesken para-tabs. Ja sit noi malarianestolääkkeet, mistä voi tulla kivoja sivuoireita, kuten unettomuutta, vapinaa, pahoinvointia, ruokahaluttomuutta, vattavaivaa, särkyjä, masennusta, ahdistusta ja joillekin psykoosi. En tunnusta kuin 6 edellisistä. Kuulemma oireet lieventyvät, kun pillereitä on popsinut vähän kauemmin. Ei tarvi onneksi syödä kuin yksi pilleri per viikko.

Mutta kirjoittelen sitten lisää kun olen mahdollisesti matkalla tai paikan päällä.  Sitten saan pistettyä vähän muitakin kuvia kuin kartasta, kattokaa itte googlesta jos kiinnostaa miltä siellä näyttää. Hyvää uutta vuotta!