Eka viikko Tema General Hospitalissa

Patsas sairaalalla "Ideal family - Immunize your children"

Kun on tekemässä työharjoittelua täkäläisessä valtion tukemassa sairaalassa, huomaa pienet, mutta merkittävät erot suomalaiseen sairaanhoitoon. Pienet siksi, että Ghanan terveydenhuolto on melko kehittynyttä ja ”pohjapiirustus” muistuttaa paljolti suomalaista vastaavaa. Käytäntö on kuitenkin sitten ihan eri asia. Periaatteet ovat samankaltaisia; ihmisten sairaudet halutaan parantaa, odottavien äitien raskausaika ja synnytys halutaan turvata ja vauvan terveydestä pidetään hyvin huolta, ja niin lasten, aikuisten kuin ikääntyneidenkin terveyttä pyritään edistämään. Vallalla on muutoksen hetki ainakin naisten keskuudessa, sillä osa heistä ei halua enää synnyttää ”normaalia määrää lapsia” eli yli viittä kappaletta sosiaalisen turvan takia, vaan modernit naiset haluavat vain muutaman lapsen, joihin voi sitten panostaa enemmän niistä tuloista, mitä itselle saa. Nainen voi toivoa lapselleen parempaa koulutusta ja elämää, jos kaikkea varakkuutta ei tarvitse jakaa 6 nälkäisen suun kesken. 

Täällä on siis lapsikuolleisuus vähentynyt kehityksen myötä, ja sairaalasta saadun tilaston mukaan viime marraskuussa syntyi 104 vauvaa, joista yhteensä 10 kuoli synnytyksen jälkeen eli 9,6 %. Luku kuulostaa kyllä aika kovalta, mutta syyt ovat ymmärrettäviä. Kuuden vauvan kuolinsyy oli ennenaikaisuus. Suomessa pienin selviytynyt keskonen on muistaakseni ollut vain 26-viikkoinen, ja haastattelemieni hoitajien mukaan yhtä pienet saattavat selviytyä täälläkin. Tällaisella pienellä selviytyjällä on vain muutaman viikon ero vakavasti vammaiseen ja selviytymiskyvyttömään sikiöön, jonka voi Suomen lain mukaan erityisluvalla abortoida vielä 24. raskausviikolla. Täällä ”normaalin” abortin tekeminen on laillista 12 raskausviikkoon asti kuten Suomessakin. Sairaalan tilaston mukaan mainitsemani ennenaikaiset kuolleet vauvat painoivat vain kilon tai alle, eli oletettavasti synnytys on käynnistynyt jostain syystä joitakin kuukausia liian aikaisin, eikä vauva ole ollut vielä tarpeeksi kypsä selviytymään. Vastasyntyneet täällä ovat muutenkin pienempiä kuin Suomessa, 2-3 kiloa. Lapset ovat yleisestikin pienempiä kuin suomalaiset pullukat, johtuen mahdollisesti ruokavaliosta… 2 vastasyntyneistä oli kuollut hypoksis-iskeemiseen enkefalopatiaan eli synnytyksen aikaisen hapenpuutteen aiheuttamaan vakavaan neurologiseen oireyhtymään. Yksi oli kuollut mekoniumaspiraatioon eli vauva hengitti kohtalokkaasti lapsenpihkaa eli omaa ensimmäistä kakkaansa ja yksi oli saanut kotona vakavan stafylokokin aiheuttaman enkefalopatian eli aivovaurion hänkin.

Klikkaamalla kuvat saa suuremmiksi.

Terveen elämän ohjeita tuoreille äideille.

Tämän viikon vietin Tema General Hospitalin OPD:llä eli outpatient departmentilla eli vähän niin kuin päivystyspoliklinikalla mittaamassa alle 13-vuotiaiden lasten lämpöä ja painoa ennen kuin he menevät lääkärin vastaanotolle. Lasten äidit jonottavat ensin hakemaan potilaskansioita, jonka jälkeen jonottavat meidän pisteeseen, jonka jälkeen heidät ohjataan jonottamaan oikealle lääkärille tai emergency/revovery roomiin, johon lääkäri pyydetään hätätapauksissa. Kaikki tulleet lapset kirjattiin paksuun kirjaan ja vanhemmilta otettiin maksutosite, ellei heillä ollut vakuutusta. 

Community nurset Lydia ja Linda OPD:llä meidän toimipisteellä.

Lastenlääkäreitä päivisin työskentelee 2-4 kappaletta, erikseen on lääkäri vastaanottamassa sirppisoluanemiapotilaita. Sirppisoluanemiaa (sickle cell disease) esiintyy ainoastaan malaria-alueilla ja on periytyvä verisairaus. Siinä punasolut saa mutaation takia sirppimäisen muodon ja sama mutaatio suojaa malarialta, mutta aiheuttaa anemiaa. Lapset eivät kovin kovin sairailta vaikuttaneet, mutta ei siinä lämpöä mitattaessa ja painoa ottaessa paljoa ehtinyt oireita huomatakaan. Joku lapsi oksenteli mustaan muovipussiin ja jotkut vauvat itkivät välillä. OPD on jaettu eri-ikäisten kesken (lapset, aikuiset, seniorit) ja nämä OPD-pisteet on eroteltu sermein ja tuolirivein. Joillakin lapsilla oli ihottumaa tai kuumetta. Jos lapsella oli yli 38 asteen kuume, hänen vanhempansa ohjattiin ostamaan huoneen toisessa päässä olevasta apteekista parasetamolisuppo. 

Sairaalan OPD:n sisältä.

36.7 astetta

Muutama hätätapaus tuli viikon aamuvuorojen aikana. Yhdellä alle 5-vuotiaalla lapsella eilen oli turvonneet silmät ja jalkapöydät ja vatsa oli kuin potkupallo ja hengitys tosi huonoa. Oltiin eilen vilkaisemassa Nitan kanssa sitä siellä takahuoneessa, mutta ei viitsitty jäädä kyttäämään, kun poika oli niin huonossa kunnossa. Tänään sitten kuulin, että poika oli kuollut. Oli kuulemma kärsinyt tuberkuloosista ja oli ollut myös hiv-positiivinen. En tiedä missä se tubi oli ollut, mutta ei kauhean hyviä kortteja ollut jaettuna niin pienelle lapselle alun perinkään… Yksi toinenkin lapsi kärsi hapenpuutteesta takahuoneessa yhtenä aikaisempana päivänä, mutta happi oli loppu. Sairaalan ja erityisesti lasten vastaanoton ”tehohoitohuoneesta” voi näemmä loppua sellaisetkin perustarvikkeet ja tärkeät aineet. Vanha iso happipullo vaan loju huoneessa. Se lapsi kiikutettiin sitten sentään sairaalan osastolle, missä happea piti olla saatavilla. Vaikka täällä on monipuolisesti tavaraa saatavilla, sitä on rajoitetusti. Suomessa voidaan huoletta läträtä hapen ja monen muun aineen kanssa ilman, että täytyisi pelätä sen loppumista ja säästellä sitä.

Alle vuoden ikäisille vauvoille annetaan pistoksia tämän näköisessä paikassa.

’Säästely’ on hyvä sana kuvaamaan tavaroiden käyttöä täällä. ’Järkevä säästely’ olisi parempi, mutta sairaalaa koskien paikallinen järkevyys ei ole joka asiassa hyvä juttu hygienia- ja aseptisuussyistä. Järkevästihän ne täällä ajattelee, kun verinäyteputkista ei rikota vakuumikantta, vaan kannet avataan ja suljetaan veren oton jälkeen, ja käytetään uudestaan pesun jälkeen. Säästäähän siinä. Rahaa. Kai ne putket verestä saadaan puhtaaksi, mutta on siinä kuitenkin väärän tuloksen riski olemassa. Verestä tuli mieleen, että täällä ei potilaalle edes luovuteta sitä, ellei hän itse tuo jotain toista ihmistä luovuttamaan vastineeksi. Verta on niin vähän saatavilla, että on parempi jos hankkii itse ihmisen, jonka veret voi käyttää itse tai sitten joku muu. Cathy eli vuokranantajamme kertoi yhdestä omasta potilaastaan tuolla sairaalassa, joka tarvitsisi verta, mutta ei saa tarpeeksi, kun hänellä ei ole omaisia jotka tulisivat luovuttamaan verta. Sairaalasta osastolta ei pääse myöskään ulos, ennen kuin maksaa ajasta jonka on siellä viettänyt. Eikä sillä samalla potilaalla ole varaa maksaa sitä laskuakaan, joten hän on jumissa sairaalassa ja huonompaan kuntoon menee, mutta kukaan ei pysty auttamaan. Täällä on sosiaaliturva, mikä alentaa sairaalamaksuja, mutta varsinaiset sosiaalitädit eivät pysty auttamaan, jälleen kerran, rahanpuutteen takia. Ja lasku vaan kasvaa… 

Googlesta :D

Sairaala on muuten ihan ok-siisti, kampusmainen alue, jossa osastot ovat erillään olevia yksikerroksisia taloja. Osastot yhdistyvät kävelytein, jotka on rakennettu koholle nurmikosta. Sairaala on suuruudeltaan keskussairaalaa vastaava, osastoja löytyy runsaasti. Naisille löytyy kirurginen, general ward, maternity ward, gynekologinen ja lying-in-osasto, jolla oli synnytystä odottavia tai jo synnyttäneitä, joilla oli jotain ongelmia. Miehille on myös kirurginen ja general ward. Lapsille on lasten osasto, vastasyntyneiden osasto ja Annex-osasto, joka on kirurginen osasto. Se on vaan nimetty eri tavalla. Infektiotaudeille oli osasto nimeltään fever unit, ja sen vieressä osasto, jolla hoidettiin polikliinisesti esim hiv-, ja tubipotilaita. Silmäosasto ja hammasosasto löytyvät myös, hammaslääkärin huone muistutti aika paljon suomalaista vastaavaa. Tai ainakin se välinepöytä mikä heiluu aina siinä potilastuolin yläpuolella. Haju oli sama myös. Sitten on fysioterapiaosasto, se OPD mistä jo puhuin ja public health unit, jonka eri osa-alueilla me suoritetaan tää loppu avoharjoittelusta (vielä 2,5 viikkoa). Opiskelijoille on sairaalan yhteydessä myös training unit, jossa hoitajat voivat opettaa oppilaita osastojen ulkopuolella.

Niin ja se kaamein paikka jäi vielä mainitsematta eli ruumishuone… Käytiin tutustumassa siihen maanantaina, kun tehtiin kierrosta osastojen läpi muiden Narh-Bita-opiskelijoiden kanssa, jotka tulivat harjoitteluun sairaalaan. Haju oli mielenkiintoinen, mutta ei tarvinnut sentään tyytyä vain yhden aistin käyttämiseen, sillä näköaistillekin oli mukavia yllätyksiä kun vähän peremmälle astui. ”Eteisen” kovalla kivilattialla makasi riveissä 4 miestä, yksi nainen ja yksi noin 12-vuotias poika. Siinä ne sitten pötkötti. Alasti. Miehiltä oli peitetty alapää mutta naisella oli kaikki esillä. Pojalta puuttui puolet päästä, näytti siltä että joku olisi ampunut haulikolla silmään. Lattialla oli lammikoittain vettä, sillä kuolleet oli pesty siinä lattialla, varmaan ämpäreillä heitetty vettä päälle. Yritettiin hyppiä eteenpäin ettei kengät kauheasti kastuneet, ties mitä tauteja sielläkin lillui… Oltiin onneksi jonon viimeisiä, sillä ensimmäisiksi rynnineet opiskelijat eivät näyttäneet kauhean hyvinvoivilta sen jälkeen, kun heidän naamojensa edessä avattiin valtavat kylmäkaapin ovet, jonka takaa paljastui monta hyllyllistä kuolleita kaappiin pakattuja ihmisiä. Jalkapohjia ja päitä limittäin ja lomittain. Jotkut kuolleet voivat viettää kaapissa jopa vuoden, jos omaisilla ei ole varaa järjestää hautajaisia. Kun kaapit täyttyvät liikaa, voidaan tehdä joukkohautaus. Ruumiita ei kuulemma ikinä tuhkata. Kaappeja oli ruumishuoneella enemmänkin. Niiden täyttöasteesta en osaa sanoa, mutta se yksi avattu oli ainakin ihan piukassa. Sinne vaan porukan sekaan ja bileet paranee. Ei ne kuolleet sinäänsä kauheilta näyttäny, paitsi se yksi poika. Enemmän se haju häiritsi, kun koko päivän tuntui nenässä.

Nita ja Kirsi lähibaarin terassilla...

 

Kelit ja maisemat on ihan siedettävät välillä.

Vapaa-ajalla ollaan maisteltu taas lisää ghanalaisia ruokia, kuten jollof ricee, riisiä papujen kanssa ja plantaania eri muodoissa ja keskiviikkona käytiin ensimmäistä kertaa Labadi Beachilla reggae-illassa. Tänne tuli yksi norjalainen Brigitte tekemään sairaanhoitajan hommia ja hengaillaan välillä sen kanssa. Se asuu joittenki norjalaisten talossa Nunguassa, parinkymmenen kilsan päässä. Yleensä täällä käy Norjasta vain opiskelijoita, mutta Briggen äiti on opiskelijoita lähettävän koulun rehtori, niin hänkin on päässyt reissuun. Brigitte on siis jo valmis sairaanhoitaja ja tehnyt niitä hommia pari vuotta Norjassa kirurgisella vuodeosastolla. Mukava tyyppi. Vähä niinku kaikki täällä. Oon kyl ilonen että oon täällä! :-D Niin siitä reggae-illasta piti sanoa että paikan päällä oli varmaan enemmän valkoisia kuin mustia, oli Hollannista ja Australiasta porukkaa, oli suomalaisen näkösiä tyttöjäkin, mutta ei nyt ihan kaikkia viitsitty mennä ahdistelemaan että mistä ne on. Mustat miehet tuli myymään julisteita, puukippoja ja pilveä. Meille riitti ihan hyvin paikan ruoka- ja oluttarjonta. Täällä myydään hyvää Etelä-Afrikkalaista siideriä nimeltään Hunter’s. Ghanassa valmistetaan muutamaa erilaista lageria, Star on yksi suosituimmista. Sitä juovat kaikki ja sitä saa joka paikasta. Hyvää se onkin, parempaa kuin suomalaiset lagerit ainakin mun mielestä. Vaikka se on aika kevyen makuista, se ei maistu laimealta kuten jotkut Suomessa myydyt merkit. Sitten täällä tehdään Guinnessia, joka on paikallisten mielestä parempaa kuin aito englantilainen Guinness. Hyvää sekin…

Tänään Brigitte tulee tänne meille yökylään, mennään varmaan johonkin baariin tai klubille ja huomen aamulla sitten me suomalaiset lähdetään mr E.:n kanssa katsomaan taas maailmaa Teman ulkopuolelle. Mr E. lupasi viedä meidät hänen kotikyläänsä, josta myös Narhin perhe on kotoisin, ja sunnuntaina Voltalle jokiristeilylle. Volta lake on yksi isoimmista tekojärvistä maailmassa ja se sijaitsee tästä pohjoiseen, ja sieltä laskee Volta river tohon mereen. Katsotaan nyt sitten mennäänkö järvelle asti vai vain joelle, ei oikein selvinnyt. Täytyy sitä järveä ainakin jossain vaiheessa päästä katsomaan. Siellä on manaatteja!