Narh-Bita Hospital, childrens ward

Tänään olimme ensimmäistä päivää lastenosastolla työharjoittelussa. Osastolla oli muistaakseni 6 potilasta ja heidän äitinsä/isänsä. Nuorin lapsi oli noin 8 kuukautta vanha ja vanhin 7 vuotta. Hoitajat työskentelevät 6 h päivässä. Yleisimmät sairaudet lapsilla ovat malaria ja gastroenteriitti eli ruoansulatuskanavan tulehdus sekä sepsis eli verenmyrkytys. Tauteja hoidetaan i.v.-antibiooteilla ja malarialääkkeellä. 

I.V.-välineistöä ja pestävä kaarimalja. Ihon puhdistukseen käyetttiin spriitä pullosta.

Lääkärin kierto oli siihen aikaan kun lääkäri ehti paikalle, ja se muistutti ulkoisesti paljon Suomen vastaavaa. Hoitajat kulkivat kärryn ja potilaskansioiden kanssa potilaalta toisen luo ja lääkäri katsoi tietoja ja määräsi tulevat tutkimukset ja lääkkeet. Kaikki tämä tehtiin tietysti akaan kielellä, joten emme ymmärtäneet mitään. Kaikki kirjataan käsin, aamu- ja iltavuorolla on omat kirjat. Potilaskansioiden välissä oli suomalaista kuumekurvaa vastaava paperi ja yksi mihin lääkäri teki merkintänsä. Yhdessä paperissa oli potilaan sairaskertomus. Nämä paperit ja kirjaamiset tehdään sentään englanniksi. 

Sairaanhoitaja Lisa kirjaamassa.

Osastolla toimi 1 sairaanhoitaja, 2 staff nursea ja 1 nurse assistant (vähän kuin lähihoitaja). Staff nurse on sairaanhoitaja, joka on ollut osastolla kauemmin ja heillä on enemmän kokemusta ja he tekevät esim. työvuorolistat. Kaikilla heillä oli eriväriset asut. Sairaanhoitajilla on vihreä mekko, jossa on valkoiset kaulukset, staff nurseilla on valkoiset mekot ja nurse assistanteilla maanvihreät. Kaikki naiset muutenkin käyttävät lähes poikkeuksetta mekkoja. Työkengät voivat olla millaiset tahansa.

Staff nurse.

Saimme seurata osaston toimintaa tänään aika lailla ilman mitään annettuja käskyjä. Olemme osastolla 3 päivää, jonka jälkeen menemme naisten osastolle 4 päiväksi. Ensi viikon jälkeen itse asiassa siirrymme tästä sairaalasta Tema General Hospitaliin, jossa pitäisi olla mr E.:n mukaan terveydenhoitajia, joiden työtä pääsemme seuraamaan ja ehkä tekemäänkin jotain ja esim. käymään kotikäynneillä.. Lastenosaston sairaanhoitajan mukaan terkkarit menevät esim. sellaisten naisten luokse kotikäynneille, jotka eivät synnytä sairaalassa eivätkä käy rokotuttamassa lapsia missään. Yksi syy tähän oli hoitajan mukaan se, että täällä synnyttämisen jälkeen naisen tulee käyttää valkoista mekkoa 3 kuukauden ajan, ja niillä, joilla ei ole varaa tähän mekkoon, valehtelevat lapsensa olemassaolosta eivätkä liiku kotoa mihinkään. Vaikka heille olisi kerrottu, ettei kyseistä mekkoa tarvita.

Täällä rokotuksia annetaan samalla tavalla kuin Suomessakin; difteria, tetanus, polio, hinkuyskä, hemofilus influenssa b, tuhkarokko ja Suomesta poiketen tuberkuloosi. Suomessa annetaan myös pneumokokkirokote ja rotavirusrokote. A-vitamiinia lapset saavat 5 ikävuoteen asti puolen vuoden välein. Siitä ei ollut juttua, että montako prosenttia lapsista oikeasti saa kaikki rokotukset, mutta yritys on kuulemma kova. HIV:tä on kuulemma aika paljon, ja jos positiivinen lapsi tulee osastolle, potilaskansion väliin laitetaan pieni sitä tarkoittava lappu. General hospitalissa kuulemma on tietty koodi, mikä kirjoitetaan potilaan tietoihin, ja toinen koodi, jos potilas on hiv-negatiivinen.

Gastroenteriitistä kärsivä Albert ja hänen äitinsä. Kanyyli tuettiin kaikilla lapsilla pahvipalalla.

Toiminta osastolla oli aika verkkaista, mutta sairaanhoitajalla oli aika kiire, sillä hän kirjasi lähes kaiken lääkkeistä ja varmisti, että potilaat saivat lääkkeensä oikeaan aikaan. Lasten perushoidon hoitivat vanhemmat. Saimme nähdä kun lääkäri kanyloi yhden pikkupojan jalkaa.. Kauhee huuto. Pienten lasten suonia on ilmeisesti erittäin vaikea löytää. Yksi staff nurse kanyloi yhden toisen pikkupojan kättä, ja onnistui kyllä paremmin kuin lääkäri. Täälläkin varmistetaan keittiksellä suonen toimivuus, mutta ihan pienellä määrällä, ja i.v.-antibiootit, kuten Ceftriaxon annettiin boluksena ruiskusta pikkuhiljaa suoneen. Sen jälkeen samat kanyylin korkit laitettiin kiinni eikä suonta huuhdeltu, ellei toista antibioottia ollut määrätty annettavaksi sen jälkeen. Suomessa huuhdellaan suonta ennen ja jälkeen, vaihdetaan korkit aina uusiin ja antibiootit laimennetaan yleensä keittiksellä tai jollain muulla, sillä ne kirvelevät aika paljon. Moni lapsi itki tosi kovaa, kun antibioottia annosteltiin suoneen. Osastolla ei ollut yleisessä jaossa käsidesiä ja vain takahuoneessa oli käsienpesuun hoitajille saippuaa ja vesihana (tynnyristä). Hoitajat kantoivat laukuissaan pientä käsidesipulloa, jota en nähnyt kyllä kuin vain yhden hoitajan käyttävän pois lähtiessään. Osastolla ollessaan hoitajat käyttivät suoraan sprii-pullon sisältöä käsiensä desinfiointiin. Käsidesi ei silti kuulemma ole kallista. Hoitajilla ei kyllä silti ole kauheasti potilaskontaktia iv-lääkkeiden annostelun lisäksi.

Taustalla näkyy aika hyvin puolet osastosta ja millaiset olot lapsilla on.

Lapset katselivat meidän valkoisia naamojamme vähän pitemmän aikaa kuin muiden, mutta eivät sentään huudelleet mitään niinkuin lapset kadulla. Eräs 5-vuotias Goofy ihastui Nitaan ja teki vähän tuttavuutta meihin muutenkin, vaikka tämän veli makasi osastolla tippa kädessä. Hän tiesi myös Nitan isän nimen, joka on kuulemma Obruni. Eli valkoihoinen. Sitä ne täällä huutelee meille :). Lapset olivat tosi söpöjä, vaikka välillä vähän itkeä tirauttivatkin. Kävimme myös tosi nopeasti katsomassa yhtä vastasyntynyttä vauvaa synnytysosastolla, vaikka sen kunniaksi että Nitasta tuli tänään taas uusi täti. Luulin vauvan värin perusteella, että jompikumpi vanhemmista olisi valkoihoinen, sillä vauva ei todellakaan näyttänyt mustalta. Väri vissiin muuttuu ajan mittaan.