Savanni nukahtaa...

EB on siististi kool.

Perjantaina ei oltu työmaalla ollenkaan, sillä meidän piti toimittaa Accraan nursing counciliin jotkut epämääräiset hakemukset, jotta päästään suorittamaan se meidän mielenterveysharjoittelu kuukauden päästä. Maksaa jotain 50 dollaria (US) mutta ei sen väliä kunhan pääsee niitä kahjoja afrikkalaisia tsiigailemaan. Saatiin hyviä vinkkejä sille harjoittelujaksolle; ”always stand behind the nurse”, ”be aware outside, they might run away from the hospital” etc. Accra näytti ihan suurelta kaupungilta, yllättäen, ja paljon oli liikennettä ja autojen lomassa pyöri erilaisten syömisten, juomisten ja tavaroiden myyjiä. Joku myi kansioita, joku vöitä ja joku pre-paid -puhelinaikaa. Hedelmiä ja keksejä saa ostettua suoraan autoon tien päältä, jos haluaa nauttia aamupalansa vaikka aamuruuhkassa. Nursing council sijaitsi aivan meren rannassa, eli päästiin näkemään ekaa kertaa merta täällä ollessa!! Wuhuu! Ei siihen mennytkään kuin vajaa pari viikkoa, vaikka merenrantakaupungissa oleskellaan. Mutta ei se ollut sellainen meri kuin elokuvissa, se oli vain harmaa ja haiseva. Vähän niinkuin me, jos täällä hiekkapölyn keskellä ilman suihkua hengaillaan tarpeeks kauan vielä.

Kolmoset Accran rannalla.

Paavo.

 Accrasta tultiin takaisin rantatietä pitkin Temaan, joka oli kyllä huomattavasti hitaampaa kuin moottoritietä pitkin kulkeminen. Accran ja Teman välillä on pieniä kyliä, jotka kuuluvat kaikki Greater Accra -alueeseen. Näitä kyliä ovat ainakin Osu, Labadi, Teshie ja Nungua. Tie oli osaksi asfalttia, osaksi hiekkaa ja kiviä, autot kärsivät täällä kyllä paljon näillä teillä. Ei ihme, että renkaita ja auton osia myydään joka puolella. Pientä huvitusta herättävät vanhat romuooppelitaksit, joissa on aivan tuliterät renkaat ja hohtavat vanteet. Mr E. Oli meidän hovikuskinamme, mikä oli ihan hyvä homma. Ei tarvinnut bussilla tms. lähteä etsimään mitään paikkoja. Hän vei meidät Temaan palattuamme vielä toiselle reissulle, Shai Hillsin Resource Reserve -nimiselle luonnonsuojelualueelle. Alue on 52 neliökilometriä laaja ja alueella on kivikkoisia kukkuloita (korkein 290 m) ja savannia. Eläimiä ei alueella silti ole kovin monipuolisesti, vain antilooppeja, paviaaneja, jotain isoja kanalintuja ja jotain muita tipusia. Nähtiin sentään noita looppeja ja babooneja. 

Suomessa hirvikolareita, täällä vähän toisia.

Tosinainen pukeutuu aina mekkoon.

Vietettiin vain noin tunti alueella. Käytiin sellaisessa luolassa, jossa 1800-luvulla nigerialaiset pakolaiset olivat piilossa muilta heimoilta. Mr E.:nkin esi-isät ovat kuulemma sillä tavalla tulleet Ghanaan. Ihmiset sotivat silloin paljon tällä alueella. Luola oli kyllä hyvässä piilossa, kiivettiin vähän ja perillä odotti suuri lepakkoperhe. Ebola-lepakot. Meidän mukaamme lähti (ajettiin alueella ei-henkilöautolle-sopivalla peltotiellä mr E.:n omalla autolla) luonnonsuojelualueen joku opas, joka sitten kertoi vähän kaikkea mitä kysyttiin. Valitettavasti hän puhui vähän epäselvää englantia niin mr E.:n piti välillä vähän englannistaa hänen englantiaan.

Antiloopit.

Voisin tässä vaiheessa kertoa vähän tästä meidän ruokavaliosta täällä. Enimmäkseen pääruoaksi syödään riisiä ja tomaattipohjaista pippurista soossia, mutta ollaan kyllä kokeiltu muitakin ”herkkuja”... Varsinaiset ghanalaiset perinteiset ruokalajit perustuvat tärkkelyspohjaiseen mössöön, jota syödään pippurisen sopan tai kastikkeen ja kalan tai lihan kanssa. Mössöjä on erilaisia. Fufu, banku ja kenkey ovat kaikki valmistettu maissista ja/tai kassavasta (maniokki suomennettuna), mutta bankua varten aineet ovat käyneet, ja kenkeymömmö on kääritty maissin tai plantaanin kuoriin ja sitten keitetty.

Fufu fisun ja sopan kanssa. Sormet sekaan vaan.

Bankupallot taustalla, tilapiakalaa pippurikeitossa etualalla.

Plantaani on siis banaanin isokokoisempi serkku, josta voi, kuoren ollessa vihertävä, friteeraamalla saada ranskiksen näköistä ja makuista ruokaa, ja plantaanin ollessa kypsä, makeampia ruokia. Kadulla myydään paistettua plantaania, joka maistuu toosi hyvälle. Kaloja valmistetaan eri tavoin, niitä kuivataan ja paistetaan tai laitetaan soppaan sekaan tai savustetaan. Tilapia on yksi suosittu ja hyvänmakuinen kala täällä. Syötiin just tänään lounaaksi bankua ja tilapiaa pippurikastikkeessa. Paikalliset nauraa aina, kun puhuu noista mömmöruoista. Niiden mielestä ne on aika huonoja ruokia, ja kadulta ostettaessa niitä saakin halvalla. 50 senttiä maksoi kenkey-annos, banku maksoi 2,5 euroa ja fufu tais olla euron tai vähän päälle. Kaikkia noita kolmea nyt maistaneena oon ehkä samaa mieltä, ei mitää luksusta ole. Ja kun niitä syödään käsin, täytyy varoa ettei nuole naapurin vessanpyttyä samalla. Fufu, kenkey ja banku näyttävät taikinapalloilta, mutta keskenään hiukan eri värisiltä. Fufu oli kaikkein joustavinta mömmöä.. Se oli sen takia ehkä mun mielestä pahinta, se tekstuuri ei oikein sopinu suuhun. Uunin kautta ehkä. Mömmöpalloista otetaan sormilla paloja ja dipataan soppaan. Meidän banku-sopassa lillu se kahteen osaan puolitettu tilapia, josta sitten sörkittiin lihaa irti ja yritettiin olla saamatta hirveästi ruotoja kurkkuun. Kala on ollut tähän mennessä aina hyvänmakuista, ainakin mun mielestä.. Nita aka Jorma ja Kirsi eli lyhyemmin Kirsi-Jorma eivät aluksi lämmenneet fisuille, mutta onneksi Kirsi on vaihtanut kelkkaa ja tästä lähin Jorma saa tyytyä riiseihinsä ja kanoihinsa yksinään. Täällä syödään soppien ja taikinapallojen lisäksi siis paljon riisiä ja jamssia. Jamssi on kai vähän kuin bataatti, mutta isompi. Mausta en vielä tiedä, sitä maistetaan viimeistään ensi viikolla.

Paistettua plantaania Teman keskustassa.

Hedelmiä täältä saa ylläripylläri monipuolisesti. Torilta saa ananaksia, mangoja, banaaneja, appelsiineja, avokadoja, papaijoja... Ja ihan ok-hintaan. Ei se kilohinta mun mielestä paljoa eroa Suomen hinnoista, mutta on ainakin tuoreempaa ja parempaa. Ananakset on tosi hyviä ja avokado on paljon makeampaa täällä kuin kotona. Appelsiinit on vähän mehukkaampia, niitä on tosin vaikeampia kuoria. Papaijaa en ollut varmaan kotonakaan koskaan maistanut, mutta hyvvää oli! Suosittelen..

Toi meidän vuokranantaja ja sen vanhemmat pitää meitä varmaan ihan kädettöminä länsimaalaisina, koska tän Cathyn äiti oli pyytänyt yhtä sen sukulaisen tyttöystävää tulemaan tänne pari kertaa viikossa tekemään meille ruokaa! Ja Cathyn isä just tänään viimeks koululla vihjaili jotain että ollaan yritetty vähän ruokaakin tehdä hyvä hyvä. Ja kun Cathy teki puuroa, se kerto mulle miten sitä tehdään. ”Not very hard.” Indeed. No joooo ei ne asiat kai ihan niin ole, ne haluaa että me opitaan miten ghanalaista ruokaa valmistetaan, jotta osataan sitten kotonakin tehdä kaikille ketkä uskaltaa maistaa! Tosi hieno homma kyllä, eikä meidän tarvi ees kuulemma maksaa ruokakuluja. Voidaan sit ehkä tiskata... Nää on kyllä niin avuliasta porukkaa, varsinkin tää suku. Se meidän tuleva house-chef kävi täällä tällä viikolla ja sano että voi pestä meidän pyykitkin jos me ei ehditä! Ihan hulluja kaikki. Kukaan mun kalsareihin koske. Cathy tottunu vähä toiseen ku toi sen vartija silittää varmaan sen alushousutki.

Mutta ruoka on pääasiassa hyvää. Noi luulee, ettei kestetä pippurisia ruokia, mutta antaa tulla vaan.. Vaikka oonkin hiukan tässä kärsinyt vattavaivoista, niin eiköhän se sillä parane millä on tullukki!