8° 0' 0" N / 2° 0' 0" W: Cape Coast, Kakum National Park ja Elmina 28.-30.1.2011

5° 6' N / 1° 14' W

Cape Coastin rantaa

Jälleen rankan työharjoitteluviikon jälkeen lähdimme perjantaina viikonloppureissulle. Päästiin onneksi vähän aikaisemmin töistä, niin ehdittiin pakata ja järjestää itsemme menovalmiiksi. Tro-trolla ensin Accraan, josta löydettiin toinen tro-tro Takoradiin. Asemalla meille jälleen kerran yritettiin kaupitella kaikkea mahdollista juomista ja syömisistä gospel-musiikkiin. Päätepysäkkimme Cape Coast sijaitsi julkisen kulkuvälineemme reitin matkan varrella, mutta jouduimme maksamaan täyden hinnan eli hurjat 8 cediä (noin 4 euroa). Matka kesti 3 tuntia, ja pimeys ehti laskea nauttiessa tro-tron varsin pehmeästä kyydistä… Kerran kuski pysähtyi puskapissalle, ei onneksi itelle eikä muille tullut tarvetta matkan aikana. Tro-trot ovat siis niitä varmaan osaksi Suomestakin tänne tuotuja vanhoja Hiaceja ja muita pakuja, joihin on pultattu 4 riviä penkkejä takatilaan.

Cape Coastissa otettiin taksi, joka vei meidät Sammo Guesthouseen. Oltiin varattu sieltä huone, joka oli ihan siisti 2 leveän sängyn huone, ja vessat ja suihkut sijaitsivat käytävällä. Ei ilmastointia eikä mitään elektroniikkaa, tuuletin oli onneksi katossa ja hyttysverkot ikkunoissa. Hinta 20 cediä/yö (n.10e). Saatiin sentään respasta 2 lakanaa peitoiksi ja pari pyyhettä. Ensimmäiseksi mentiin syömään iltapalaa guesthousen katolla sijaitsevaan rafla/baariin, mistä saatiinkin ihan hyvät lämpimät tonnikalasandwichit. Sen jälkeen palattiin huoneeseen ja onnistuttiin lukittautumaan sisälle… Avain jäi lukkoon eikä vaan lähtenyt ulos. Kirsi eikä Nita näyttänyt mitään pakokauhun oireita, kun yritettiin ronklata lukkoa auki tai avainta pois miljoonaan kertaan ilman tulosta. Oli meillä parveke, mistä olis voinu hypätä alas! Ei kehdattu ruveta huutelemaan käytävälle mitään, niin soitettiin guesthousen puhelimeen alakertaan omasta kännykästä ja aika pitkän odottelun jälkeen mies tuli oven taakse ja kerroimme tilanteen. Hän haki vara-avaimenkin ja yritti sillä avata lukkoa, mutta ei luonannut.. Hetken yrittämisen jälkeen mies sanoi ”I have to use force” ja käski menemään kauas ovesta. Sitten kuului pamaus ja ovi oli auki! Jei. Jäimme silti samaan huoneeseen yöksi, vaikka lukko oli rikki. Oli siinä joku toinenkin lukko, mitä sitten käytettiin tilalla. Seuraavana päivänä guesthousen mies vähän yritti saada meitä varmaa maksumiehiksi lukon rikkoutumisen takia, mutta oltais kyl voitu ihan hyvin syyttää heitä ’ylimääräisen tuskan ja henkisen ahdistuksen aiheuttamisesta’ ja mitä näitä muita vastaavia on, millä kynitään rahaa naurettavilla perusteilla. Ei se sentään jatkanut sitä juttua kun oltiin kuitenkin käytetty lukkoa ihan niin kuin kuului. ”Kyllä niillä valkoisilla on rahaa maksaa pari ylimääräistä lukkoa”

Canopy Walk - Kakum National Park

Lauantaiaamulla herättiin aikaisin, jotta päästiin ennen pahinta ruuhkaa Kakum National Parkiin. Keskustasta tro-trolla paikan päälle, matka kesti noin 45 minsaa. Saavuttiin onneksi sopivaan aikaan, sillä metsään oli juuri lähdössä yksi ryhmä canopy walkille. Päästiin Kirsin opiskelijakortin turvin puoleen hintaan kaikki kolme (15 cediä/hlö) ja lähdettiin painelemaan kivisiä metsäportaita ylös mäkeä. Metsä vaikutti aika tavalliselta metsältä, se ei huokunut mitenkään erityisesti sademetsämäistä tunnelmaa tai jotain mitä ehkä olin ajatellut aikaisemmin.

Sademetsä?

Ilma oli kuitenkin paljon kosteampaa kuin muualla, ja ryhmän jäsenistä alkoi valua hikeä aika nopeasti. Canopy walk on puiden väliin köysistä, verkosta, tikapuista ja puusta rakennettu ilmassa roikkuva n. 450 metrin reitti, josta ensimmäiseksi tuli mieleen Skanssin flowpark. Tässä mallissa ei vaan ollut mitään turvavaijereita. Korkeimmat kohdat on 40 m korkeudella, joten vähän maisemia näkyi ja paljon puita ja puskaa alapuolella. Ennen kuin edes päästiin canopy walkin luokse, luonnonpuiston opas kärsi astmakohtauksen jälkitiloista ja vaikeasti puuskuttaen yritti kertoa ettei me mitään eläimiä tulla täällä tänään näkemään, että metsää vaan koko rahan edestä. Kiva. En oliskaan halunnu nähdä niitä eläimiä mitä siellä on. Esim. norsuja, antiloopin sukulaisia duikereita eli puikkijoita jne. Yöllä niitä vaan kuulemma näkee… Nähtiin me sentään perhosia ja muurahaisia siel metsässä. Ilmassa roikkuminen oli oikeastaan tosi kivaa, vaikka ei ollutkaan kauheasti aikaa jäädä keskelle reittiä katselemaan ympärilleen, kun jono kulki eteenpäin koko ajan. Muutama korkeanpaikankammoinen ryhmässä oli, mutta ei kukaan ainakaan pyörtyny. Ryhmässä oli australialaisia ja Englannista jokunen tyyppi meidän lisäksi.

Hollantilaisten lemmikkiapina.

Canopy walkin jälkeen hengattiin vähän aikaa national parkin huudeilla ja lähdettiin sitten parin kilsan päähän Monkey Forestiin, joka on hollantilaispariskunnan ylläpitämä eläinten suojelukeskus. Pariskunta on seitsemän vuotta asunut metsän laidalla vuokraamallaan tontilla, ja hoitavat loukkaantuneita ja jostain hukasta löydettyjä villieläimiä.

Heillä oli pieniä apinoita, niilin krokotiilejä (aika pieniä vielä), sivettikissoja, genettikissoja, mustapuikkija, isompi apina, jotain papukaijoja, kilpikonnia, boa ja skorpioneja. He kuulemma makuuhuoneessaan ja kylpyhuoneessaan ovat kasvattaneet lähes kaikkia sinne sopivia eläimiä. Eläimet tunnistavat kasvattajansa ja näin ollen käyttäytyvät vähän normaalista poikkeavasti eivätkä pelkää ihmisiä. Tarkoituksena kasvattajilla on silti vapauttaa eläimet luontoon, kun ne ovat aikuisia ja terveitä. Pariskunta kertoi, että sademetsässä asuminen on tosi halpaa, heillä on monta hehtaaria vuokrattua maata ihan naurettavalla vuositaksalla. Täältä ei saa ostettua maata, mutta vuokraaminen on halpaa. Lupia eläinten pitoon ei tarvitse, eikä täällä muutenkaan kysellä liikoja, jos virkamiehille tarjoaa maksujen lisäksi vähän juotavaa ja on ystävällinen. Ei ihan samanlaista byrokratiaa kuin Suomessa.

Cape Coast Castlen yksi torni

Kun vihdoin oltiin päästy näkemään vähän eläimiä, oltiin valmiita kohtaamaan ensimmäinen linna. Lähdettiin siis takaisin Cape Coastiin katsomaan meren rannalla sijaitsevaa Cape Coast Castlea. Linna on eruooppalaisten rakentama alkaen vuodesta 1653. Ensin ruotsalaiset rakensivat siihen Fort Carolusborgin, mutta britit valtasivat alueen 1665 ja 1700-luvun loppuun mennessä linna oli saanut nykyisen ulkomuotonsa. Britit rakensivat linnastaan vastikkeen Elmina Castlelle, joka on hollantilaisten linna noin 10 km päässä. Linna oli kaupankäyntiasema, jossa eurooppalainen paikallinen pomo majaili.

Entisten pomojen hautoja.

Orjien muistolle

Eurooppalaiset kävivät kauppaa osana transatlantic trianglea. Trianglen muodostivat Eurooppa, Afrikka ja Amerikat. Euroopasta vietiin Afrikkaan aseita ja alkoholia, Afrikasta orjia, kultaa ja norsunluuta Amerikkaan ja Eurooppaan ja ”Uudesta maailmasta” sokeria, rommia, tupakkaa ja hamppua Eurooppaan. Linna on toiminut orjien säilytyspaikkana, ennen kuin heidät on lähetetty laivalla Amerikoihin tai Eurooppaan. Slave dungeonit oli rakennettu linnan alle (erityisesti kirkon alapuolelle – heaven above, hell underneath), ja aika pienessä tilassa saattoi olla 200-400 orjaa kaiken kusen ja paskan jne eritteiden keskellä yötä päivää. Myös kuolleet orjat jäivät sinne sekaan. Aurinkoa tuli vain pikkiriikkisen pienistä aukoista, jotka toimivat myös ilmanvaihtokanavina. Tosin aika huonoina sellaisina. Orjat saattoivat olla 3 kuukautta linnassa, ja jos selvisivät elossa koettelemuksesta, heidät lähetettiin orjatyövoimaksi ulkomaille. Laivalla orjat olivat tiukemmassa kuin sardiinit purkissa, eikä laivamatkallakaan perille asti selvinnyt hengissä kuin noin 85 %.

Monet eurooppalaisetkin valloittajat kuolivat nopeasti Afrikassa malariaan tai keltakuumeeseen, mutta aina oli uusia tulijoita. Yleensä heidän vaimonsa ja lapsensa jäivät Eurooppaan tautien pelossa. Linnassa asuvat miehet käyttivätkin oman vaimon puutteessa naisorjia hyväkseen ja paikan pomo sai valita aina naisten joukosta parhaimman näköisen, joka ”pääsi” toiminnan ajaksi pois sellistä pomon makuuhuoneeseen. Raskaaksi tulleet naiset saivat synnyttää myös tyrmän ulkopuolella, mutta synnytyksen jälkeen heidät heivattiin takaisin ja lapsi otettiin pois. Jos naiset eivät olleet suostuvaisia yhdyntään, heidät pistettiin pieneen selliin rangaistukseksi ilman ruokaa ja juomaa kunnes he olivat halukkaita.

Nita ja Kirsi

Britit kielsivät orjakaupan vuonna 1807, mutta orjuus silti kiellettiin vasta 1833. Orjakauppaa on tiettävästi tapahtunut Afrikassa vielä 1850-luvun loppuun asti. Linnan museossa oli mielenkiintoisia faktoja Afrikasta lähteneistä mustista, jotka ovat perustaneet muualla maailmassa uusia yhteisöjä tai uskontoja, kuten Ras Tafari, jonka Väli-Amerikassa perustamaa uskonlahkoa kutsutaan rastafarismiksi. Museossa oli myös totta kai Martin Luther Kingistä ja monista muista kuuluisista henkilöistä juttua. Kannattaa käydä. :D

Castle Elmina aka St George's Castle

Sunnuntaina mentiin käymään vielä siellä Castle Elminassa ennen kuin suunnattiin kotia kohti. Elminan linna on portugalilaisten jo vuonna 1482 rakentama, mutta hollantilaiset valtasivat sen vuonna 1637. Orjakauppaa siellä käytiin 1480-luvulta vuoteen 1814 asti, linnan keskellä oli pieni kirkko, jonka alakerrassa orjia esiteltiin ja myytiin. Linna oli vähän isompi kuin Cape Coast Castle, mutta aika lailla samantyylinen muuten. Vallihauta oli ympärillä ja meri toisella puolella. Orjat kuljetettiin lähtöpäivänä matalasta ovesta jonossa (raudoissa) laivaan ”Door of no return”:in kautta. Karuja paikkoja.