Odumase-Krobo ja Lake Volta 22.-23.1.2011

6°30′N 0°0′E

Lake Volta

Jonkinnäköistä asumusta River Voltan rannalla.

Kirjoitan tästä vähän myöhässä, kun en ole ehtinyt aiemmin. Lähdettiin siis Nitan, Kirsin, Brigitten ja mr. E.:n kanssa villiin viikonlopun viettoon reilun tunnin ajomatkan päähän Odumase-Krobon kaupunkiin ja katselemaan Volta-järveä sekä jokea. Mr E. on siis kotoisin tästä kaupungista, kuten myös vuokranantajamme vanhemmat. Tai ainakin jostain sieltä päin. Kaupunki oli aika iso, ei varmaan Temaa paljoa pienempi. Ensin varmaan luultiin, että lähdetään savimajaretkelle viikonlopuksi, mutta Teman ulkopuolinenkin maailma näytti aika kehittyneeltä. Päästiin Cathyn sukulaisten tykö yöksi, nice! Mr E. onneksi kyllä heivas itsensä omien vanhempiensa kotiin yöksi. Lauantaina siis ajettiin kaupunkiin, käytiin syömässä riisiä ja kanaa ja käytiin vilkaisemassa paikallista toria. Tosi paljon vilinää, paljon kaikkia vihannes-, hedelmä-, jne jne myyjiä joka lähtöön. Sen jälkeen suunnattiin vähän matkan päähän yhden hotellin uima-altaalle rentoutumaan hetkeksi. Mr E, siis kuskimme, suuntasi baariin siksi aikaa. Ei muutaman ole täällä niin väliä jos ottaa, poliisit voi aina lahjoa. Mr E:n auto oli hyvässä kunnossa viikonloppuna, joka ylämäessä rupes kenkkuilemaan, eikä päästy mäkiä 20 km/h vauhtia nopeampaa. Mutta muuten toimi kyllä ihan hyvin. Jos ei oteta turvavöiden puuttumista puolelta matkustajista huomioon, eikä sitä ettei yksi takaikkuna eikä kahta ovea saa auki sisäpuolelta. Mutta muuten hyvä auto. En muista merkkiä, ”joku harmaa”. :D 

Hengailu altaalla 4 cediä, yöpyminen olisi ollut jotain satasen paikkeilla...

Olkikoju matkan varrella

Lauantai-illalla käytiin syömässä taas (ja vielä samassa paikassa kuin päivällä, oli vissiin mr E:n mielestä tosi hyvä paikka, vaikkei itse edes syönyt siellä meidän kanssa….miehet...). Sit käväistiin paikallisessa baarissa nauttimassa virvokkeet, mutta päästiin onneksi kohtuu aikaisin nukkumaan, sillä olin jostain syystä melkein nukahdellut pystyyn koko päivän ajan. Baarissa ja radiossa täällä soitetaan hiplife- ja highlife-musaa, ja jotain tanssittavia hittibiisejä, joista aika moni on jo jäänyt päähän soimaan… Yksi on 5five:n Move back ja yks toinen V.I.P.:n Away.. Muutenkin soi letkeetä iloista musiikkia joka puolella, aamulla se alkaa jo, erityisesti keskustoissa, täällä Teman lähiössä ei onneksi ihan heti aamulla ala poppi soimaan. Sunnuntaina sitten lähdettiin aamulla sinne Lake Voltalle, jossa PITI olla manaatteja, mutta ilmeisesti ei ole. Mitään eläimiä. Hiukan kaloja. Olen suuresti pettynyt, kuten arvata saattoi. Täällä missään mitään eläimiä näe! MISSÄ ON MUN VILLI AFRIKKA!? Virtahevot, käärmeet, hait, krokotiilit, kirahvit ja norsut, missä ootte?! Täällä on vaan sisiliskoja, vuohia, lampaita, lehmiä ja kissoja ja koiria. Ja muutama hyttynen. Hiukan apinoita ja antilooppeja, mutta niidenkin näkemisestä täytyy maksaa. No, kun olin selvinnyt tästä järkytyksestä, että järvellä ei nähdä mitään eläimiä, astuimme risteilijälle (Dodi Princess) ja noin tunnin odottelun jälkeen pääsimme lähtemään ulapalle. 

Volta on ennen ollut vain River Volta, mutta 1960-luvulla joki on padottu ja järvestä on tullut yksi maailman suurimmista tekojärvistä (pinta-ala >8500 neliökilometriä). Järvi sijaitsee Greenwichin meridiaanilla eli samalla leveysasteella kuin tämänhetkinen asuinkaupunkimme Tema. Lake Volta on vain vähän pohjoisemmassa. Akosombo dam, eli joen pato tuottaa Ghanaan sähköä ja mahdollisesti naapurimaihinkin. Vesistöä käytetään paljon tavaroiden kuljetuksessa ja sen ympärillä ja saarissa asuu paljon ihmisiä, jotka myös käyttävät vesistöä ravinnon lähteenä kalastuksen kautta. Risteily muistutti pääpiirteittäin Turku-Maarianhamina –reittiä, päiväristeily ilman hyttiä. Hinta 36 cediä, sisälsi ruoan, yhden juoman ja entertainmentin eli joku afrikkalainen bändi oli raahautunut soittamaan laivan keskikannelle. Laiva vei saareen, jossa oli puoli tuntia aikaa kävellä, siis aivan ilman mitään järkevää kohdetta. Saaressa oli kivilaatat, jotka tekivät pienen lenkin. Lenkin varrella oli alueen asukkaita, jotka ruinasivat rahaa. Naiset ja lapset tanssivat ja lapsille oli opetettu sanomaan ”madam, give money for pen” ja ”madam, give one cedi for book”. Lapset kävivät heti käsiksi turisteihin, jotka kävelivät ympäri saarta. Joka puolelta pienet ruskeat nappisilmät tuijottivat ja anelivat rahaa, ja pieniä käsiä vuoron perään tarrasi kiinni eri turistin käsivarsiin. Jos joku turisti ei lämmennyt, lapsi siirtyi seuraavaan. Vaikka haluaisi auttaa ja antaa rahaa lapsille, ei ne ongelmat selviä sillä että joillekin lapsille antaa cedin tai kaksi. Tarttis antaa miljoona koko yhteisölle. 

Saaresta.

Tai tuoda niille kymmenen opettajaa ja kirjoja jne. hyödyllistä. Saarivierailun jälkeen palattiin Dodi-prinsessaan, ja odoteltiin rantaan saapumista. Juteltiin porukalla vähän näistä syrjäseutujen ongelmista, ja siitä, kuinka paljon lapsia on joka puolella, eikä vanhemmilla ole rahaa pistää heitä kouluun, ja seuraava sukupolvi toteuttaa samaa oravanpyörää kunnes jotain tapahtuu. Ihmiset koittavat selviytyä kaikin mahdollisin tavoin, kun ei heillä ole koulutusta eikä valtio tue. Ihmisillä ei ole paljoa viihdykkeitä kodeissaan, joten ei ihme että lapsia on paljon. Ihmiset silti jaksavat olla iloisia, ja ovat kiitollisia jumalalleen, kun ovat taas tänään hengissä ja kiittävät kaikesta mitä ovat saaneet.

Saareen johtavalle laiturille kerääntyi paljon rahan toivossa olevia lähistön asukkaita

Risteily kesti yhteensä noin 6 tuntia, jonka aikana ehdin myös maistaa ensimmäistä kertaa kookospähkinää ja kookos”maitoa”. Laivalla oli mies joka pilkkoi kookoksia ja tarjoili niitä 1 cedin hintaan. Juoma pähkinän sisällä oli kyllä aika erilaista mitä odotin. Ensin tuli mieleen puu, mutta kun makuun tottui, se oli ihan miellyttävää. Juomisen jälkeen mies kuori pähkinän (semmosella viidakkoveitsellä) ja kookoksen ”lihaa” sai pureskella. Se maistui jo vähän tutummalle. 

Risteilyn jälkeen lähdimme taas rullailemaan ylämäkeä pitkin hitaasti, mutta kohtuuvarmasti kohti Temaa ja jo kodiksi muodostunutta tohtorin huushollia.