Lähistöllä liikkuu villieläin. Vähän aikaa sitten selkeästi jokin kana tai kissa lahdattiin pihalla. Ei tarvinnut onneksi itse lähteä enää pihalle... Oltiin haettu jo päivällä pari ämpärillistä vettä viikottaista hiustenpesua varten. Viime yönäkin sattui ja tapahtui, kun kuivalle kaudelle epätyypillinen ukkosmyrsky kulki ylitsemme. Täällä ukkostaa muutenkin ihmeen usein. Myrsky oli aiheuttanut tulvia lähistöllä, mutta täällä sairaalan alueella onneksi kaikki oli ihan normaalin näköistä aamulla. Sadekauden pitäisi alkaa vasta huhti-toukokuussa, mutta nytkin on satanut paljon. Maailmankirjat sekaisin ovat.
Tänään haettiin aamulla Accrasta passeja, mutta meidät käännytettiin jo ovella ja kerrottiin ettei ole vielä valmista, tulkaa huomenna uudestaan. Eli sinne siis aamulla... Taas pihalta kuuluu jotain epämääräistä möykkää. Viime yönä oli siis hirveä meteli siitä ukkosmyrskystä, en oo ikinä pelännyt ukkosta enkä pelkää vieläkään, mutta ihmeellisesti sitä vaan pulssi hakkas ja oli vaikea nukkua. Kukot piti naamansa sentään ummessa.
Osastolla oltiin iltavuorossa, ja ruotsalainen potilaamme on edelleen aika sekaisin. Koitti tehdä itsemurhaa tänään oleskelupihasta löytämällään partahöylältä (joita muuten oli kaikenlaisen lasiroskan kanssa samassa kasassa, nuotion muodossa). On tosi mielenkiintoista seurata alkoholia tai huumeita käyttäneen ihmisraunion muuntumista takaisin normaaliksi ihmiseksi. Vaikeuksien kautta voittoon, ainakin toivon mukaan. Mietityttää kyllä tää potilaiden turvallisuuden takaaminen täällä, kukaan ei ole valvomassa, kun mahdollisesti aggressiiviset miespotilaat hengailee keskenään pihalla seinien takana näkymättömissä. Ja kun toinen potilas huusi hoitajia auttamaan ruotsalaista itsemurhakandidaattia, yksi hoitaja sanoi vain että "ei siellä mitään tapahdu". Ja toinen kysymys on, että miksi partahöylät, joilla ajetaan potilaiden hiukset, on kasassa poltettuina lasiroskan kanssa potilaiden ulottuvissa? Yksi potilas näytti paikan minulle ja sanoi peittäneensä paikan oksalla, ettei aggressiiviset potilaat löydä sitä. Mutta ruottalainen olikin jekumpi jätkä... Mainitsin roskista hoitajille, ja yksi sanoi että asia täytyy hoitaa, mutta elettäkään ei tapahtunut työvuoron aikana asian edistämiseksi. Täytyy hoitaa vissiin asia itse huomenna.
Toinen asia mikä ärsyttää on lääkkeiden antaminen tai lähinnä eroavaisuudet Suomeen. Ensinnäkin lääkkeet jaetaan aamulla muovisiin kannellisiin purkkeihin, ja joitain lääkkeitä ei ole, ellei asiakkaan omaiset ole tuoneet lääkkeitä osastolle tai jos ne ovat loppu. Osastolta saa päivittäiset antipsykoottiset lääkkeet, joita sitten annetaankin lähes kaikille diagnoosista riippumatta. Lääkkeet annetaan aamupalan yhteydessä, mutta hoitaja ei välttämättä tarkista potilaan nimeä lääkkeitä antaessa. Potilaat tulevat jonossa ja hoitaja vaan antaa oikeaksi olettamastaan kiposta potilaalle lääkkeet. Tai hän sanoo kipossa lukevan nimen ja potilas tulee ottamaan lääkkeet. Suomessa kysytään potilaalta nimi eikä toisinpäin.
Yksi asia mikä tänään jäi harmittamaan, on eräs aivovaurion saanut miespotilas. Hänellä ei siis ole mitään mielisairautta, mutta on osastolla ollut jo ilmeisesti aika pitkään. Hän on sairaalassa, sillä hänen omaisensa eivät vain tulleet koskaan hakemaan häntä pois. Eikä Ghanassa ole mitään hoitokoteja vajaamielisille tai niille, jotka tarvitsevat jonkinlaista huolenpitoa. Hän on aika yksin joka päivä, eivätkä hoitajat kiinnitä häneen mitenkään erityistä huomiota. Hän vain on. Täytyy ottaa missioksi jutella hänenkin kanssaan, jotta saa vähän selville paremmin mikä mies on miehiään. Jos hän ymmärtää ja osaa puhua englantia.
Tällaista tänään. Ulkona sirisee ja piipittää, Nita nukkuu jo. Täytyy koittaa kömpiä hyttysverkon alle, vaikka ei täällä ole paljoa ihme kyllä hyttysiä näkynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti